Kalevala Korun omalla tehtaalla Helsingin Konalassa työskentelee yli 70 korualan ammattilaista, jotka valmistavat jokaisen Kalevala-korun käsityönä. Tervetuloa kurkistamaan Euroopan moderneimmalle korutehtaalle.
Kestävää suomalaista käsityötä jo 85 vuotta
Kalevala Korulla käsintehty todella tarkoittaa käsin tehtyä.
Nailonvasara osuu metallisen työkalun eli sormuspinnan kylkeen, joka lepää jykevää koivupölkkyä vasten. Kultaseppä Petteri Karkkila kumartuu lähemmäs pölkkyä, asettelee otsaluupin ja vasaroi ohutta kultalevyä.
Ollaan Seppien salissa, Kalevala Korun tehtaan sydämessä. Näiden puupölkkyjen ja työpöytien ääressä valmistuu joka vuosi noin 200 000 käsintehtyä Kalevala-korua: korvakoruja, rannerenkaita, kaulakoruja, riipuksia ja sormuksia, kuten nyt.
Kalevala Korulla käsintehty todella tarkoittaa käsin tehtyä. Jo siitä asti, kun Elsa Heporauta perusti Kalevala Korun vuonna 1937, korut on tehty aina Suomessa: esimerkiksi suunnittelu, vahamallit, valaminen, prässäys, vasarointi, rumpukiillotus. Kaikki.
Kultaseppä Karkkila tutkii metallipinnan ympärille kolmion muotoista sormusaihiota. Hän tarttuu nailonpihteihin ja vääntää niillä sormuksen puskusauman päitä tiiviisti kiinni toisiinsa.
”Jos tässä kiirehtii, saa katua myöhemmin”, Karkkila sanoo.
Seppien sali on vain yksi osa tehtaasta. Mennään peremmälle, niin nähdään, mistä sepät saavat aihionsa.
Yksi koru – kymmenen käsiparia
Jokainen Kalevala-koru kulkee kymmenen käsiparin kautta ennen valmistumistaan. Noin puolet työntekijöistä työskentelee alkutuotannossa.
Valettujen korujen matka alkaa vahaosastolta. Ensin valmistetaan vahamuotti ja rakennetaan käsin bonsai-puuta muistuttava vahapuu, jonka jokainen lehti on yhden korun aihio. Nämä puut peitetään kipsiseoksella, ja kun kipsi on kovettunut, vaha sulatetaan pois. Näin kipsin sisälle jää vain korunmuotoiset ontelot, jotka täytetään sulalla metallilla.
”Valutekniikka on pääpiirteissään sama kuin muinaisilla egyptiläisillä. He tekivät mehiläisvahasta muotit, jotka leivottiin savihiekkaseoksen sisään”, kertoo Kalevala Korun Ville Jokela.
Vahaosaston viereisen oven takaa kuuluu vaimea jymähdys. Kohta toinen. Prässisalissa valmistuvat seppien käsiin kaikkien niiden Kalevala-korujen aihiot, jotka tehdään prässäämällä, eli puristamalla muotti metallilevylle.
Vaikka tehtaan vanhin, tuhansien kilojen voimalla iskevä kitkaprässi on vuodelta 1961, tuulivoimalla käyvä tehdas on myös täynnä modernia huipputeknologiaa, joka mahdollistaa mahdollisimman vastuullisen tuotannon.
Tätä teknologiaa löytyy sekä lattian alta että kattoa halkovista suurista putkista.
Kierrätetyt jalometallit kiertävät tehtaallakin
Kaikki Kalevala-korujen kulta on 100-prosenttisesti kierrätettyä, hopea 99-prosenttisesti ja pronssikin osin. Tämä säästää luonnonvaroja, samoin kuin uuden Kalevala Love -sormusmalliston laboratoriotimantit, jotka on valmistettu nimensä mukaisesti laboratoriossa eikä louhittu maaperästä.
Jalometalli kiertää tehtaallakin – jopa hiontapöly otetaan huipputeknologian avulla talteen ja kierrätetään uusiokäyttöön.
Tehtaan uumenissa sijaitseva moderni laitteisto erottaa vedestä niin tarkasti kemikaalit ja metallit, että Kalevala Korun vastuullisuusjohtaja Maria Uunila vitsailee sillä voitavan melkeinpä skoolata ennen kuin se lasketaan kunnalliseen viemäriverkostoon.
Tehtaan pitkien käytävien molemmin puolin avautuu tiloja, joihin voi kurkkia suurten lasi-ikkunoiden kautta. Yhteen tiloista on kerätty rasioihin käytettyjä Kalevala-koruja, tulevia Pidetty-sarjan aarteita. Ne huolletaan ja tarvittaessa pintakäsitellään täällä uudenveroisiksi ennen myyntiin laittoa.
Yksi rasioiden ristikoruista on jatkosodan ajalta vuodelta 1941. Se kantaa mukanaan yli 80 vuoden muistoja.
Vanhojen käsityöläistaitojen vaalija
Seppien salissa kultaseppä Petteri Karkkila kumartuu sormuksen päälle taas seuraavaan työvaiheeseen, sauman juottamiseen. Hän tarttuu juotospistooliin ja kääntää kaasuliekin päälle. Kalevala Koru on Suomen suurin kultaseppien ja korualan ammattilaisten työllistäjä ja käsityöläistaitojen vaalija Suomessa. Karkkila on työskennellyt Kalevala Korulla yli 20 vuotta. Vaikka perusasiat – tuli, vasara, taitavat kädet – ovat pysyneet kultasepän ammatissa samoina jo vuosisatoja, käsityöläistaito elää ja kehittyy uusien innovaatioiden ja haasteiden avulla. Esimerkkinä tästä on vaikkapa Kalevala Love -sarjan sormukset, joihin kultasepät pääsevät upottamaan laboratoriotimantteja ensimmäisen kerran uransa aikana. Myös Karkkilan käsissä muotoutuu nyt Love-sarjan sormus. Jonain päivänä joku antaa sen rakkaalleen – ja voi silloin olla varma, että se on myös rakkaudella tehty.
7 kommenttia
Avartava kertomus Kalevala-korujen käsityötaidoista ja historiasta. Heinoa, että tällainen tuotanto on <suomessa ja toivottavasti pysyykin.
Kiitos erittäin kiinnostavasta artikkelista, josta sai paljon tietoa Kalevala-korujen valmistuksesta. Hyvä, että kerroitte myös tuotannon perinteistä, korkeasta ammattitaidosta ja vastuullisuudesta.
Iloista adventtia ja hyvää itsenäisyyspäivää!
Suomalaista käsityötä. Huippua.
Arvostan ja kunnioitan teitä työntekijöitä ja yritystä. Olen kiitollinen, että Suomessa tehdään käsityönä ja vastuullisuus taattu, niin työntekijöitä kuin koruja ajatellen. Vakiopitokoruihini (jotka nytkin päällä) kuuluivat neljä kultaista sormusta ja korvakorut. Laatikossa on runsaasti muita, joita vaihtelen tilaisuuksien, mielentilan ja asujen mukaan. Kiitos!
hienoa kotimaista käsityötä, minulla on perintönä 1920 luvulla valmistettu sudenpää kaulakoru ja vaalin sitä arvokkaana koruna
Oli ilo päästä tuotannon näkemiseen .Olen ylpeä, että meillä on suomalainen Kalevala Koru.Perinteet ja historia on esillä.Kiitos.
Kalevala korut tehdään hyvästä hopeasta,ne eivät tummu vuosien aikana esim Vanamo korut