Piirongin päällä vanha kuva kehyksissään Avaa sieluni ikkunan Katson ja näen ja muistan Kaiken mikä oli ja mikä ei koskaan ollut Ja mikä on nyt, on pian haikea muisto menneestä Samalla näen kaiken minkä toivon tulevaksi Kaipuu ja odotus, ajan virrassa Ilta hämärtyy, kuva katoaa Sieluni ikkuna jää auki
Kaiho on tunne, jota ei voi täysin selittää — se on ikävä jotain, mikä oli, tai halu johonkin, mikä ei vielä ole. Kalevalan Kaiho-korusarja on syntynyt tästä herkästä tunteesta: muistojen lämmöstä ja ajan virrasta.
Koruja, jotka kantavat tunnetta
Kaiho-sarjan korut on suunniteltu niille, jotka arvostavat merkityksellistä kauneutta. Jokainen koru on enemmän kuin koriste — se on muisto, lupaus tai hetki, jonka haluaa pitää lähellä.