Symbolien taika

Jo yli 85 vuotta Kalevala Koru on tehnyt koruja, jotka ammentavat innoituksensa esiäitiemme muinoin käyttämistä koruista. Kalevala-koruissa muinaiskorujen ajaton kauneus ja niihin liitetyt uskomukset heräävät eloon ja saavat uuden, tässä ajassa elävän tulkintansa.

Suomen esihistoriallisissa korulöydöissä symboliikkaa liittyy niin korujen muotoihin, koristeaiheisiin kuin materiaaleihinkin. Luonnossa ja luonnosta elävälle pohjoisen kansalle eläimet ovat ymmärrettävästi olleet tärkeitä. Rautakaudelta tunnetaan useita lintuaiheisia koruja. Koska linnut osasivat lentää, niiden uskottiin olevan sanansaattajia ihmisten ja jumalien välillä, kuljettavan viestejä maan ja tuonilmaisten välillä.

Vesilintuja pidettiin myös hedelmällisyyden symboleina, olihan kalevalaisessa mytologiassa koko maailmankaikkeus saanut alkunsa rauta- ja kultamunista, jotka sotka muni alkumeressä uineen Ilmattaren polvelle. Moniin muuten abstrakteihin koruihin saatettiin ripustaa selvästi tunnistettavia vesilinnun pronssista valettuja vesilinnun räpylöitä hedelmällisyyttä loitsimaan. Samalla räpylöiden helinä piti loitolla pahat henget ja ajatukset.

Muita muinaissuomalaisten käyttämissä koruissa tavattavia eläinhahmoja ovat mm. käärme, hirvi, susi, valoa ja terveyttä tuova hevonen sekä tietysti metsän kuningas karhu, voiman ja viisauden symboli. Kalevalaisen mytologian mukaan karhu oli itsensä Hongattaren poika, otavaisen olkapäillä synnytelty. Yksi ensimmäisistä Kalevala-koruista oli leveä rannerengas, johon oli kuvattu käpäliin nojaavia karhunpäitä. Sama karhunpää koristaa kevään uutuusamulettiamme Pohjankarhua.

Eksoottisempiakin eläimiä kuvaavia koruja on löytänyt tiensä tänne pohjolan perukoille. Halikon Joensuussa paljastui maan povesta kevätkynnön yhteydessä vuonna 1887 varhaiskeskiaikainen hopea-aarre, johon kuuluvan ristiriipuksen ketjuun oli kiinnitetty pyöreä pyhäinjäännösrasia. Rasian arvokasta sisältöä vartioi sen kanteen ikuistettu uljas, tuuheaharjainen leijona. Leijona valittiin Kalevala Korun 60-vuotisjuhlakorusarjan aiheeksi. Korusarja sai nimen Aurinkoleijona. Tänä päivänä tuttu Aurinkoleijona koristaa pronssisia, hopeisia ja kultaisia Amuletti-riipuksiamme. Kanna Aurinkoleijonaa – saat leijonan voiman ja rohkeuden.

Erilaiset solmut ja nauhapunokset olivat suosittuja koristeaiheita rautakauden koruissa. Solmut symboloivat uskollisuutta, liittoa ja rakkautta, yhdestä päättymättömästä nauhasta muodostuvat silmukat ja usein hyvinkin monimutkaiset punokset taas ajan ja maailmankaikkeuden ikuisuutta. Suomalaisille nauhapunoksista tunnetuin lienee hannunvaakuna eli solmuristi, ikivanha pahalta suojeleva symboli. Nimensä hannunvaakuna on saanut Johannes Kastajalta, mutta merkin alkuperä on esikristillinen. Tänä päivänä hannunvaakunan voi nähdä tienviitoissa matkailunähtävyyden merkkinä, varttuneemmat ikäpolvet taas muistavat hannunvaakunan taskun pohjalla kilisseistä viiden pennin lanteista. Kalevala Korun mallistossa hannunvaakuna-aiheisia koruja on ollut aivan ensimmäisestä, vuonna 1937 julkistetusta kokoelmasta lähtien, uusimpana tulokkaana Hannunvaakuna-amuletti.