Eräänä päivänä kuusi vuosikymmentä sitten nuoren kultasepän galleriaan Helsingin Fredrikinkadulla asteli rouva mukanaan viinapullollinen Lapista huuhdottuja kultahippuja, joista hän halusi teettää miniöilleen koruja. Kultaseppää, Björn Weckström nimeltään, oli Taideteollisuusmuseo suositellut rouvalle. Björn Weckström oli vastikään vieraillut Lapissa Lemmenjoella, huuhtonut itse muutamia pieniä kultajyväsiä ja päässyt näkemään huomattavasti kookkaampia hippuja, joiden lämmin mattahohde oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen – kultaa sellaisena kuin luonto oli sen luonut, ei sieluttomaksi ja hengettömäksi kiillotettua. Nuori Weckström oli innoissaan, nyt hänellä olisi yllin kyllin raaka-ainetta, millä tehdä kokeiluja. Hän sommitteli hipuista rannekoruja, sormuksia ja kaulakoruja, ja jätti koruihin hippujen luonnollisen struktuurin ja himmeän mattaisen hehkun.

Samoihin aikoihin, vuonna 1960, kultaseppä Pekka Anttila perusti Kruunukoru Oy:n. Kruunukoru oli pieni kultasepänverstas, joka valmisti tuolloin hyvin muodikkaita sileitä rannerenkaita ja Bismarck-ketjuja. Korut olivat korkeatasoisia, mutta Pekka Anttila ei nähnyt niiden valmistamisessa Suomessa tulevaisuutta. Oli luotava jotain aivan uutta. Hän sattui näkemään Björn Weckströmin lapinkultakorut Fredrikinkadun gallerian näyteikkunassa ja kiinnostui niistä. Yhdessä Anttila ja Weckström ryhtyivät kehittämään tekniikoita toisintaa korujen muotoja ja struktuureita sarjavalmistuksessa. Uuteen tyyliin suhtauduttiin kuitenkin aluksi penseästi. Eräässäkin kultasepänliikkeessä, johon uusia koruja tarjottiin myyntiin, kehotettiin palaamaan asiaan sadan vuoden päästä.

Kukkiva muuri -kaulakoru voitti Rio de Janeiron kaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kansainvälisen korusuunnittelukilpailun

1960-luvun lopussa Björn Weckström suunnitteli sarjan näyttäviä hopeakoruja. Korujen avariin hopeapintoihin ja veistoksellisiin muotoihin hän sai innoituksensa pohjolan talvimaisemista: hän ikuisti hopeaan talviauringossa välkehtivät puhtaat hanget, joihin tuuli kinostaa alati muuttuvia veistoksellisia muotoja. Monissa koruissa oli myös maisemassa vaeltavia pieniä ihmisfiguureita. Elettiin avaruuden valloituksen ja tulevaisuususkon kiihkeitä vuosia, ja hopeakorumallisto sai nimen Avaruushopea. Mallistoon kuului myös Planetaariset laaksot -kaulakoru vuodelta 1969. Planetaariset laaksot -korusta tuli maailmankuulu, kun se vuonna 1977 nähtiin Prinsessa Leian kaulalla ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa. Lue tästä tarina miten koru päätyi elokuvaan.

1970-luvulta alkaen Lapponian muotoilijatiimi laajeni, kun mukaan tulivat ensin tanskalainen korumuotoilija Paul Havgaard (1936-2011) ja suomalainen taidemaalari Juhani Linnovaara, sekä myöhemmin vuosikymmenen puolivälissä unkarilaissyntyinen kuvanveistäjä ja keraamikko Zoltan Popovits. Vuonna 1989 muotoilijatiimiin liittyi ranskalainen Christophe Burger ja vuosituhannen vaihteessa Lapponialla alkujaan malliseppänä työskennellyt Pekka Hirvonen. Vuonna 2006 muotoilijatiimiin kiinnitettiin ensimmäinen naissuunnittelija, taiwanilaissyntyinen kultaseppä Chao-Hsien Kuo. 2010-luvulla Lapponialle muotoilivat koruja Mari Isopahkala, Taru Harmaala Chaloff, hollantilainen Liesbeth Busman, ruotsalainen Martin Bergström ja viimeisimpänä aikamme tunnetuimpiin muotoilijoihin lukeutuva yhdysvaltalainen Karim Rashid, jonka Sielu-korusarja julkistettiin keväällä 2019. Chao-Hsien Kuon, Taru Harmaala Chaloffin ja Liesbeth Busmanin suunnittelemat korut löytyvät nyt Kalevala Modern -mallistosta. Jokaisella muotoilijalla on oma tunnusomainen ilmaisutapansa, joka on osaltaan vienyt Lapponiaa eteenpäin. Yhteistä kaikille suunnittelijoille on uteliaisuus, rakkaus taiteeseen, intohimo korumuotoiluun ja herkkyys tulkita Pohjolan luontoa ja mielenmaisemaa.

Vuosikymmenien ajan Lapponia oli suomalaisen koruviennin lippulaiva ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen korumerkki. Korut on opittu tuntemaan ilmaisuvoimaisesta, veistoksellisesta muotoilustaan, ennakkoluulottomista muotojen ja materiaalien usein dramaattisista yhdistelmistä ja tinkimättömästä toteutuksesta. Korumerkki on saanut aikanaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, ja sen koruja on hankittu useiden museoiden kokoelmiin.

Elokuussa 2005 Kalevala Koru Oy osti Lapponian ja seuraavana talvena Lapponia-korujen valmistus ja henkilöstö siirtyivät Kalevala Korun toimitiloihin Kalevala Kartanoon Helsingin Pitäjänmäelle. Yritysoston myötä syntyi suomalaisen korumuotoilun huipputalo, kaksi ainutlaatuista tuotemerkkiä ja yhteensä yli 100 vuotta koruvalmistuksen historiaa saman katon alla. Syksyllä 2020 alkaa jälleen uusi aikakausi, kun Kalevala Koru ja Lapponia -tuotemerkit sulautuvat uudeksi Kalevalaksi. Lapponian ainutkertainen muotoiluperintö elää jatkossa Art by Kalevala -mallistossa, ja korujen valmistus jatkuu – kuten tähänkin saakka – taidokkaana kotimaisena käsityönä Helsingissä. Tarina jatkuu.

Björn Weckströmin ensimmäinen Kalevalalle suunnittelema korusarja, Kultarailo.