Alussa oli pullollinen kultaa

Eräänä päivänä kuusi vuosikymmentä sitten nuoren kultasepän galleriaan Helsingin Fredrikinkadulla asteli rouva mukanaan viinapullollinen Lapista huuhdottuja kultahippuja, joista hän halusi teettää miniöilleen koruja. Kultaseppää, Björn Weckström nimeltään, oli Taideteollisuusmuseo suositellut rouvalle. Björn Weckström oli vastikään vieraillut Lapissa Lemmenjoella, huuhtonut itse muutamia pieniä kultajyväsiä ja päässyt näkemään huomattavasti kookkaampia hippuja, joiden lämmin mattahohde oli tehnyt häneen syvän vaikutuksen – kultaa sellaisena kuin luonto oli sen luonut, ei sieluttomaksi ja hengettömäksi kiillotettua. Nuori Weckström oli innoissaan, nyt hänellä olisi yllin kyllin raaka-ainetta, millä tehdä kokeiluja. Hän sommitteli hipuista rannekoruja, sormuksia ja kaulakoruja, ja jätti koruihin hippujen luonnollisen struktuurin ja himmeän mattaisen hehkun.

Samoihin aikoihin, vuonna 1960, kultaseppä Pekka Anttila perusti Kruunukoru Oy:n. Kruunukoru oli pieni kultasepänverstas, joka valmisti tuolloin hyvin muodikkaita sileitä rannerenkaita ja Bismarck-ketjuja. Korut olivat korkeatasoisia, mutta Pekka Anttila ei nähnyt niiden valmistamisessa Suomessa tulevaisuutta. Oli luotava jotain aivan uutta. Hän sattui näkemään Björn Weckströmin lapinkultakorut Fredrikinkadun gallerian näyteikkunassa ja kiinnostui niistä. Yhdessä Anttila ja Weckström ryhtyivät kehittämään tekniikoita toisintaa korujen muotoja ja struktuureita sarjavalmistuksessa. Uuteen tyyliin suhtauduttiin kuitenkin aluksi penseästi. Eräässäkin kultasepänliikkeessä, johon uusia koruja tarjottiin myyntiin, kehotettiin palaamaan asiaan sadan vuoden päästä.

Pekka Anttila (toinen oikealta) ja Björn Weckström (oikealla) Kruunukoru Oy:n messuosastolla Helsingissä presidentti Urho Kekkosen ja kauppaneuvos Ole Heroldin kanssa.

Björn Weckströmin ensimmäiset lapinkultakorut olivat uniikkikappaleita, kuvassa yksi rannekoruista.

Kansainvälinen läpimurto tuli vuonna 1965, jolloin Björn Weckströmin suunnittelema kultainen Kukkiva Muuri -kaulakoru voitti Rio de Janeiron kaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kansainvälisen korusuunnittelukilpailun. Arvostetun palkinnon myötä Kruunukoru sai maailmanlaajuista mainetta ja yrityksen kansainvälinen menestystarina sai alkunsa. Kasvava, vahvasti vientiin suuntautunut yritys ja sen tuotemerkki tarvitsivat uuden nimen. Nimeksi valikoitui Björn Weckströmin ehdottama Lapponia.

Kukkiva muuri -kaulakoru voitti Rio de Janeiron kaupungin 400-vuotisjuhlan kunniaksi järjestetyn kansainvälisen korusuunnittelukilpailun

1960-luvun lopussa Björn Weckström suunnitteli sarjan näyttäviä hopeakoruja. Korujen avariin hopeapintoihin ja veistoksellisiin muotoihin hän sai innoituksensa pohjolan talvimaisemista: hän ikuisti hopeaan talviauringossa välkehtivät puhtaat hanget, joihin tuuli kinostaa alati muuttuvia veistoksellisia muotoja. Monissa koruissa oli myös maisemassa vaeltavia pieniä ihmisfiguureita. Elettiin avaruuden valloituksen ja tulevaisuususkon kiihkeitä vuosia, ja hopeakorumallisto sai nimen Avaruushopea. Mallistoon kuului myös Planetaariset laaksot -kaulakoru vuodelta 1969. Planetaariset laaksot -korusta tuli maailmankuulu, kun se vuonna 1977 nähtiin Prinsessa Leian kaulalla ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa. Lue tästä tarina miten koru päätyi elokuvaan.

Planetaariset laaksot -korusta tuli maailmankuulu, kun se vuonna 1977 nähtiin Prinsessa Leian kaulalla ensimmäisessä Tähtien sota -elokuvassa.

Kuvalähde: © Lucasfilm Ltd. & TM. All Rights Reserved.& TM. All Rights Reserved.

Avaruushopea-mallistoon kuulunut Poema-kaulakoru, jonka alunperin piti näkyä Tähtien sota -elokuvassa.

1970-luvulla Björn Weckström jatkoi ennakkoluulottomia kokeilujaan. Vuosikymmenen alussa hän muotoili ensimmäiset korut, joissa hopeaan oli yhdistetty kirkasta akryylimuovia. Akryyliosissa saattoi olla myös väritehosteita, ja usein akryyliosien sisällä oli ilmakuplia, jotka tekivät jokaisesta korusta uniikin. Jalometallin ja halvan muovin yhdistäminen aiheutti aluksi ihmetystä, suorastaan pahennusta, mutta koruista tuli pian suosittuja, ja tänä päivänä Weckströmin muotoilemia hopea-akryylikoruja pidetään yhtenä modernin korutaiteen merkkipaaluista. Hopeaa ja akryylia yhdistävää Kivettynyt järvi -sormusta on kantanut esimerkiksi Yoko Ono, jolle John Lennon osti sormuksen göteborgilaisesta kultasepänliikkeestä. 1970-luvulla Lapponian mallistoon tulivat myös Björn Weckströmin suunnittelemat massiiviset Tulipronssi-korut.

Yoko Onollakin nähty hopeaa ja akryyliä yhdistävä Kivettynyt -järvi sormus.

Kansainvälinen muotoilijatiimi

1970-luvulta alkaen Lapponian muotoilijatiimi laajeni, kun mukaan tulivat ensin tanskalainen korumuotoilija Paul Havgaard (1936-2011) ja suomalainen taidemaalari Juhani Linnovaara, sekä myöhemmin vuosikymmenen puolivälissä unkarilaissyntyinen kuvanveistäjä ja keraamikko Zoltan Popovits. Vuonna 1989 muotoilijatiimiin liittyi ranskalainen Christophe Burger ja vuosituhannen vaihteessa Lapponialla alkujaan malliseppänä työskennellyt Pekka Hirvonen. Vuonna 2006 muotoilijatiimiin kiinnitettiin ensimmäinen naissuunnittelija, taiwanilaissyntyinen kultaseppä Chao-Hsien Kuo. 2010-luvulla Lapponialle muotoilivat koruja Mari Isopahkala, Taru Harmaala Chaloff, hollantilainen Liesbeth Busman, ruotsalainen Martin Bergström ja viimeisimpänä aikamme tunnetuimpiin muotoilijoihin lukeutuva yhdysvaltalainen Karim Rashid, jonka Sielu-korusarja julkistettiin keväällä 2019. Chao-Hsien Kuon, Taru Harmaala Chaloffin ja Liesbeth Busmanin suunnittelemat korut löytyvät nyt Kalevala Modern -mallistosta. Jokaisella muotoilijalla on oma tunnusomainen ilmaisutapansa, joka on osaltaan vienyt Lapponiaa eteenpäin. Yhteistä kaikille suunnittelijoille on uteliaisuus, rakkaus taiteeseen, intohimo korumuotoiluun ja herkkyys tulkita Pohjolan luontoa ja mielenmaisemaa.

Zoltan Popovitsin Lapponian 50-vuotisjuhlavuonna 2010 suunnittelema Spirit of the Machine -kaulakoru,

Mari Isopahkalan suunnittelema Winter Pearl -kaulakoru valokuvaaja Arno Rafael Minkkisen kuvaamana vuonna 2011.

Lapponia on nyt Kalevala

Vuosikymmenien ajan Lapponia oli suomalaisen koruviennin lippulaiva ja kansainvälisesti tunnetuin suomalainen korumerkki. Korut on opittu tuntemaan ilmaisuvoimaisesta, veistoksellisesta muotoilustaan, ennakkoluulottomista muotojen ja materiaalien usein dramaattisista yhdistelmistä ja tinkimättömästä toteutuksesta. Korumerkki on saanut aikanaan lukuisia palkintoja ja tunnustuksia, ja sen koruja on hankittu useiden museoiden kokoelmiin.

Elokuussa 2005 Kalevala Koru Oy osti Lapponian ja seuraavana talvena Lapponia-korujen valmistus ja henkilöstö siirtyivät Kalevala Korun toimitiloihin Kalevala Kartanoon Helsingin Pitäjänmäelle. Yritysoston myötä syntyi suomalaisen korumuotoilun huipputalo, kaksi ainutlaatuista tuotemerkkiä ja yhteensä yli 100 vuotta koruvalmistuksen historiaa saman katon alla. Syksyllä 2020 alkaa jälleen uusi aikakausi, kun Kalevala Koru ja Lapponia -tuotemerkit sulautuvat uudeksi Kalevalaksi. Lapponian ainutkertainen muotoiluperintö elää jatkossa Art by Kalevala -mallistossa, ja korujen valmistus jatkuu – kuten tähänkin saakka – taidokkaana kotimaisena käsityönä Helsingissä. Tarina jatkuu.

Björn Weckströmin ensimmäinen Kalevalalle suunnittelema korusarja, Kultarailo.