Täytämme 85 vuotta 8.12.2022. Meillä on ollut perustamisestamme lähtien vahva tarkoitus ja arvomaailma. Millaista on vaalia perintöä, joka elää? Kolme korulaista kertoo.

”Kun tulin Kalevala Koruun kuusi vuotta sitten brändi- ja designjohtajaksi, tunsin aikamoista painetta. Koin hyppääväni suoraan altaan syvään päätyyn, sillä en ollut ikinä työskennellyt valmistavassa yrityksessä ja vastuu oli suuri.

Tämä on poikkeuksellinen työpaikka, sillä työntekijöillä on syvä kunnioitus Kalevala Korun perintöä kohtaan, ja huolehdimme siitä jokainen. Minuun tekee täällä edelleen vaikutuksen suomalaisen kulttuurin elävänä pitäminen ja Kalevala Korun erikoislaatuinen syntytarina, johon tiivistyy paljon.

Kalevala Koru sai alkunsa 1930-luvun lopussa kirjailija Elsa Heporaudan aloitteesta. Hän halusi pystyttää patsaan kalevalaisen naisen kunniaksi – silloinhan patsaita tehtiin lähinnä miehille. Rahoituksen saamiseksi keksittiin alkaa tehdä koruja, jotka jäljittelivät Kansallismuseon muinaiskoruja. Niistä tuli menestys. Kun talvisota sitten iski, koruista saadut rahat päätettiinkin käyttää naisten ja lasten tukemiseen.

Tämä on luonut Kalevala Korulle perinnön, jossa nainen on aktiivinen yhteiskunnallinen toimija. On poikkeuksellista, että toimitusjohtajamme on aina ollut nainen, ja että naisten perustama kulttuurijärjestö on myös aina omistanut tämän yrityksen. Kalevalaisten naisten liitto omistaa edelleen Kalevala Korun.

Olin juuri ehtinyt aloittaa talossa, kun täällä haluttiin tehdä 80-vuotisjuhlan kunniaksi räväkkä kampanja. Kun Kesyttämätöntä kauneutta -brändifilmi julkaistiin somessa, se lähti saman tien leviämään niin, että minulle soiteltiin medioista ja julkisuuden henkilöt kommentoivat, miten voimaannuttava se oli. Olin taivaissa. Tajusin, millainen paikka meillä on edelleen monipuolistaa sitä kuvaa, mitä naisista näytetään.

Vuonna 2019 otimme vahvempaa sosiaalista ja yhteiskunnallista roolia myös siinä, mihin yrityksen tuloja käytetään. Silloin teimme päätöksen käyttää kolmasosan tuloista hyvään ja henkilöstölle. Rahoituksellamme perustettiin Keniaan Makongenin kylään Kalevala Training Center, jossa koulutetaan nuoria naisia ammattiin. Se pyörii nyt kolmatta vuotta rahoituksellamme. Tänä vuonna rahoitimme myös Vammaiset tytöt -median, joka antaa vammaisille tytöille ja naisille kuuluvan äänen.

Tämä työ on muuttanut minua itsevarmemmaksi. Olen oppinut, kuinka tärkeää on inspiroida, johtaa esimerkillä ja uskoa siihen, mitä tekee.”

”Olen kasvanut Pohjanmaalla suvussa, jossa on aina tehty paljon käsin ja vaalittu vanhaa käsityöperinnettä – ryijyt ja huonekalutkin tehtiin itse. Äidin eno teki viuluja ja hiivin hänen nikkaritupaansa monesti salaa kokeilemaan talttaa ja höylää. Se oli niin kiehtovaa.

Äitini käytti paljon Lapponian koruja ja tajusin, että korut voivat olla sellaisiakin, taideteoksia. Opiskelin kultasepäksi, koska siinä yhdistyy taide ja käsityöläisyys”

Kalevala Korulla olen ollut kultaseppänä ja malliseppänä 14 vuotta. Monelle tulee yllätyksenä Kalevala-korujen käsityön määrä ja että ne ylipäätään tehdään täällä Suomessa.

Kultasepän ammattitaito ja vuosisataisen koruperinteen eteenpäin vieminen on perintö, jota vaalimme. En minä sitä erityisesti mieti, kun suunnittelen ja teen koruja, mutta sitähän se on.

Työssäni malliseppänä teen yhteistyötä taiteilijoiden kanssa. He tuovat tuotekehitykseen idean, luonnoksen tai prototyypin, ja lähden heidän kanssaan työstämään ideaa niin, että siitä tulee lopulta koru meidän tuotantoon. Minun on helppo keskustella taiteilijoiden kanssa, koska olen koulutukseltani myös muotoilija. Kalevala Korun Haltija- ja Louhetar-sarjat ovat suunnittelemiani.

Yleensä taiteilijoiden kanssa korun työstämiseen menee noin puoli vuotta. Joskus voi olla haasteellista saada korun rakenne, pinta ja muodot juuri sellaisiksi, mitä taiteilija haluaa. Samalla koru pitää pystyä tekemään sarjatuotantona. Esimerkiksi haloń Jukka Puljujärven suunnittelemaa Tundraa työstin 3D-tekniikalla monta kuukautta, jotta saimme muodosta tarpeeksi kompleksisen. Se oli projekti josta todella innostuin, korujen idea oli niin villi, ja lopputuloksesta tuli hieno.

Aina kun koru on valmis, käytän aika paljon aikaa sen ihailemiseen. Se on euforinen tunne. Jos olen vaikka tehnyt tosi hyvän mekaanisen lukon, naksuttelen sitä ja kuuntelen sen ihanaa ääntä.

En voi kuvitella, että koskaan jäisin käsityöstä eläkkeelle. Fiilis, jonka siitä saa, on niin mahtava.”

”Työskentelin aiemmin huutokauppamaailmassa koruasiantuntijana. Kun perustin oman taide- ja koruarvioita tekevän yrityksen 2017, kaipasin siihen rinnalle työyhteisöä. Kalevala Koru tuntui kiinnostavimmalta alan yritykseltä. Täällä on niin laadukkaat kotimaiset tuotteet – taide, taito ja tarinat yhdistyvät hienolla tavalla.

Kalevala Korun perintö näkyy jokaisessa asiakaskohtaamisessa. Keskustelemme asiakkaiden kanssa paljon koruista, niiden tarinoista, muotoilusta ja historiasta. Turistit ovat yleensä innoissaan, että korut perustuvat vanhoihin arkeologisiin löytöihin ja kansanperinteen malleihin. Osahan onkin kuin kansallisaarteita.

Myös pohjoisen luonnon eksotiikka tekee varsinkin ulkomaisiin ostajiin vaikutuksen. Meillä on Suomessa ainutlaatuinen luonto, ja sen rauhallisuus ja seesteisyys ovat aika monessa korussa mukana.

Oma lempimuotoilijani on Björn Weckström, jonka korutuotannosta minulla on melko laaja kokemus ja tuntemus. Hänen tuotannossaan puhuttelee eleettömyys, ajattomuus ja voimakas muotokieli, tietynlainen jykevyys. Arvostan paljon myös Kirsti Doukasia, joka on monipuolinen muotoilija. Tarinat hänen korujensa taustalla ovat todella syvällisiä ja tarkkaan mietittyjä: ne kertovat modernilla kielellä vahvaa kalevalaista tarinaa. Kalevala Korua on aina uudistettu läpi historian. On mielenkiintoista olla mukana viemässä tarinaa tuleville vuosikymmenille.

Oma korurakkauteni on syntynyt jo lapsena. Äitini on aina ollut kiinnostunut moderneista koruista ja hän käytti näyttäviä designkoruja jo 1950–60-luvuilla – ja käyttää edelleen, 89-vuotiaana.

Minä sain Kalevala-koruja lapsena lahjaksi kummitädiltäni joka merkkipäivänä. Edelleen käytän esimerkiksi 10-vuotiaana saamaani Liivinmaan rannekorua, jossa yhdistyy kansanomainen malli ja geometrinen muotokieli. Olen suhteellisen hillitty korujen käyttäjä, mutta koru viimeistelee aina tyylin ja antaa fiiliksen tyytyväiseen, hyvään päivään. Korut tuovat itsevarmuutta.

Olen ylpeä joka päivä, kun menen töihin. Minun ei koskaan tarvitse feikata kiinnostusta työhöni.”