1965 Rio de Janeiron kaupunki järjesti 400-vuotisjuhlansa kunniaksi korusuunnittelukilpailun. Kansainvälisen ja lukuisan osallistujamäärän keränneen kilpailun voitti Björn Weckströmin Kukkiva muuri -kaulakoru. – Kaikki muuttui kuin yhdessä yössä, Weckström muistelee. Himmeän röpelöiset, aitoa lapinkultaa muistuttavat korut saavuttivat nopeasti maailmanlaajuisen suosion. Pian tämän jälkeen Keski-Euroopassa myynnissä olleet Lapponian kultakorut myytiin loppuun. Lapponia vastasi kysyntään tuomalla markkinoille uusia näyttäviä lapinkultakoruja. Kansainvälisen suosion jälkeen Suomessakin lämmettiin uudenlaiselle designille.
– Lapinkulta näyttäytyi minulle lämpimänä materiaalina, Weckström muistelee ja kertoo retkistään Lappiin ja kullankaivuumatkasta Lemmenjoelle 1950-luvun lopulla. Näillä retkillä Weckström inspiroitui aidon lapinkullan himmeästä hehkusta.
Lapinkultakorujen kausi jatkui 1970-luvulla, mutta rinnalle Weckström oli suunnitellut jo paljon hopeakoruja erityisesti avaruushengessä. Kiintoisa kokeilu oli hänen ideoimansa korujen ja kellojen yhdistäminen. – Halusin luoda koristautumiseen ”total lookin” tuomalla Lapponian koruvalikoiman rinnalle samanhenkisiä rannekelloja kullasta ja hopeasta, kertoo Weckström. – Esittelimme kellot Baselin messuilla vuonna 1975. Rinnalle Weckström suunnitteli myös hopeaa ja akryyliä yhdistäviä kelloja, kuten Aikarauta- ja Aikasauva-nimiset futuristiset kellot.